Tuon tuostakin törmää ajatukseen: - Onko siitäkin jo niin kauan! Enoni kuoli keväällä 1998. Olen asuttanut tätä entistä torppaa jo yli neljännesvuosisadan. Kun tulee jonkun vieraamman kanssa puhe mieheni kuolemasta kymmenen vuotta sitten, tulee aina reaktio: -Onko siitäkin jo niin kauan. Tärkeitä vuosilukuja on kyllä muistissa, mutta paljon on sellaista, mitä mieli ei ole kiinnittänyt vuosilukuun ja ne voivat esiin pompatessaan yllättää. Monista muistissa olevista tapahtumista on kymmeniä vuosia. On arvokkaita muistoja menneeltä elämäntavalta ja ajalta, jota ei enää ole olemassa.
Mieleen jäävät jotkut muutoskohdat, uudet asiat, hyvinkin tuoreina, mutta vuodet vilistävät kohokohtien välillä. Googlen kuvaohjelma ja Facebook nostavat esiin kuvamuistoja vuoden tai kahden tai kolmen vuoden takaa. Silloinkin joskus yllättyy.
Lukematon on kuitenkin vanhalla ihmisellä unohduksen virtaan lipuneitten päivien määrä. Niitä on kahdeksan vuosikymmenen päivistä enemmistö. Joskus koetan kirjoittaa muistikirjaani merkintöjä muutaman päivän takaa, enkä aina vaivattomasti muista, mitä tein toissapäivänä. Monen vuoden muistikirjani onkin muistamista varten - esim. milloin ajoin nurmikot viimeksi tai milloin toissa vuonna siirryin kaupunkiin - eikä juuri lainkaan tulevaa varten. On siellä ylhäällä silmälääkärin aika ja laboratorio. Varsinaista kalenteria minulla ei tänä vuonna ole ollenkaan ja tulevien viikkojen hahmottaminen onkin hämärää. Se tuli esiin, kun syyslomista alettiin puhua. Olen ollut neljä kuukautta täällä herrankukkarossa ilman aikataulumenoja. On minulla ennen ainakin apteekin kalenteri ollut näkyvillä. Ihmekös, että joskus pitää muistella, mikä päivä nyt on. Pitänee hankkia kalenteri.
Menneitä tapahtumia on vuosien ketjussa paljon, tulevia projekteja vähän. Tulihan tässä pieni yllätysprojekti: Verhoilla usein kotinsa ilmettä vaihtavan ystävän varastoista tarjoutui minulle levolliset verhot tupaan! Minulla onkin ollut samat valkoiset lakanaverhot yli kymmenen vuotta. Istun keinutuolissa ja katselen rauhallista vaikutelmaa. Jos joskus vuosien päästä näen tämän päivityksen, voin sanoa: -Onko siitäkin jo niin kauan!
Infrapunasauna, olenkohan koskaan ollut. Ei voi muistaa😃 Ehkä joskus jossain kylpylässä ennen mökin rakentamista. Ja siitä on kymmeniä vuosia. Kodikkaat raitamatot tuvassasi ja muutenkin viihtyisää. Aurinkokin kirjoo omat kuvionsa. Melko samanlainen on punttikello ollut lapsuudestani käytössä ja on vielä tallella. Mutta oikealla taitaa olla erikoinen kaappi...Tultiin taas mökille hetkeksi. Valtaisat kasat havunneulasia joka puolella. On noita mäntyjä paljon. Yleensä niitä siivotaan vasta keväällä mutta nyt piti jo eninpiä. Kasvimaalta pois lakastuneet herneet ja melkein sais ottaa kesäkurpitsatkin. Muutama alku on mutta varmaan mätänee tai paleltuu. Ensimmäinen kesä kun epäonnistuivat täysin. Kasvatan keltaista siemenestä asti ja tähän saakka sitä on riittänyt pakkaseenlin reippaasti. Eikä omenia tule. Luumuja sentäs jonkun verran. Viikonloppuja ❣️ toinen Annikki
VastaaPoistaSyyspuuhia riittää siellä ja täällä. Minäkin laittelen paikkoja talvikuntoon, tänään viimeiset tatarit alas ja varmaan viimeinen ruohonleikkuu.. Pihlajanmarjoja ei ole, onkohan siihen sama syy kuin omenoiden puuttumiseen. Kaappi on vanha ja sinne mahtuu paljon tavaraa. Leppoisia syystouhuja!
Poista