Syyspäiviä

Tulihan se kesäinen lämpö vielä takaisin ja pimeäänkin tottuu taas. Ja yöllä on upea tähtitaivas. 

Koetin tulostaa yhtä kuvaa tallennustikulta miehen vanhan pöytäkoneen ja tulostimen kautta. Ensi kertaa en saanut näyttöä auki. Silloin tuli päätös: Nyt vien tämän laitteen pois. Kymmenen vuotta olen sitä tallettanut ja siirrellyt. Opin muuten niissä siirtelyissä vasta asettamaan tietokoneen ja tulostimen kaikki piuhat paikoilleen. En ollut sitä ennen yrittänytkään, kun ei tarvinnut.  Käytin konetta kyllä itsekin niin kauan kun Windows 10 oli käytössä. Se oli selkeä, vakaa ohjelma. Viimeksi kone oli jo eteisessä vanhan Singerin päällä, liinan alla kuin pyhäinjäännös.  Kaikki tiedostot oli tallennettu ja arkistoitukin, mutta avasin laitteen välillä ja katselin miehen kuvia ja tekstejä ja omianikin. Omia  kuviani oli myös pitkältä ajalta, mutta olen tallentanut niitä tikulle ajat sitten. En minä sitä laitosta kauemmas saanut viedyksi kuin purettuna kasana vintin nurkkaan, kun en tiedä mitä muuta sille tekisin. Onhan siellä kovalevyllä valtavasti materiaalia.

Yksi lisäluopuminen on siis tehty. Haikealta tuntui. Saisi sen vieläkin kokoon. 

Halusin eteiseen vähän enemmän  väljyyttä. Kun ei olisi ollut terveellistä yrittää raahata raskasta Singeriä yksinäni ulkorakennukseen, vein sinne eteisestä  pienen kaapin, jossa oli vain CD- levyjä, lähinnä klassisia. Niitä osteltiin ja tilattiinkin varsinkin yhdeksänkymmenluvulla. Ei niitä ole aikoihin kuunneltukaan, vaikka se vielä onnistuisi. Poimin sitten kuitenkin kasan, jospa soittaisi niitä vielä. Nyt kuuluu Arvo Pärtin Spiegel im Spiegel.  Tämä kertomani osoittaa, että monenlaista pitäisi reippaasti viedä kirpputoreille tai jäteasemalle.

Syksy on yleensä minulle ollut virkeintä aikaa. Nyt päätin aloittaa TV kakkosen aamujumpan siten, että laitoin puhelimeen hälytyksen 8.45. En minä silloin nuku, mutta en muutoin muista. Vajaan kymmenen minuutin aamujumppa panee ainakin veren kiertämään. Haastan sinutkin mukaan! TV2, 8.50 arkisin.

Iltaisin olen alkanut tehdä netistä ilmaiseksi löytyviä lyhyitä iltajoogia. Liikkeet ovat paljolti samoja joita muutoinkin teen, etten aivan kangistuisi, mutta tuntuu kuin olisi seuraa illan pimeydessä ja mukava ohjaaja puhuisi minulle. Ja ohjattuna tulee tehdyksi pitempään rauhassa. Suosikkini tällä hetkellä on Vartin iltajooga +meditaatio, 15+5 min.

Kai minä täällä edelleen asustelen ja vietän syyspäiviä. Kauniina iltoina on niin leppoisaa astella avarilla pihoilla, katsella maiseman värityksen muuttumista ja istuskella ulkorakennuksen kuistilla illan kajossa. Ei malttaisi siirtyä kaupunkioloihin.

Nyt minulla lopulta on se kauan etsimäni kuva seinällä, Milletin Iltakellot. Se oli ennen melkein joka tuvan seinällä. Menin paikalliseen valokuvaamoon ja siellä kuva tehtiin nettikuvasta. Se on seinällä tämän paikan entisten asukkaiden ja viljelijöiden muistoksi, jotka pyhittivät pyhäpäivän. Millerin Tähkänkorjaajia löysin kirpputoreilta kaksikin kappaletta. Alin kuva on tästä tuvasta vuodelta 1920. Sama rakennus, tupa ja kaksi kamaria, mutta väkeä eri tavalla. Isoisä ja eno ovat etualalla hevosten kanssa. Kivet kertovat pellonraivaajien työstä. Kiertävä valokuvaaja oli tullut kylään.