Paperikuvat ja albumi ovat hyvin säilyviä tallennusmuotoja. Paljon on diakuvia kahdeksankymmenluvulta, mutta katselu on vaivalloista huonosti toimivalla laitteella. CD- tai levykekohtaa ei missään laitteessa enää ole. Muistitikun tulevaisuudesta ei ole tietoa.
Ihmisen muuttuminen näkyy kuvissa vahvasti, selvemmin kuin mitä on muutoin huomannut. Lapsenlapsi ei joskus tuntenut minua nuoremman iän kuvista. Ei neljänkymmenen vuoden takainen tuttavakaan sattumalta tavatessamme tuntenut minua.
Katselin omia ja sukulaisten ja ystävien kuvia nuoruudesta vanhuuteen. Itsen ja toiset kokee yhteisen historian kautta, samalla entisinä kuin nykyisinä hahmoinaan. Kuvia voi helpommin katsella kuin vierain silmin. Ohuehkot hiukseni näyttävät laitettuina tuuheammilta kuin olivat. Pitäisikö vieläkin vähän laittaa, en ole viitsinyt vuosiin, annan vain kasvaa ja sidon kiinni. Huomioni kiinnittyi muutoinkin hiuksiin, kun niistä oli muussa yhteydessä ollut juuri puhetta.
Iida- täti ei itse viimeisellä vuoteellaan tuntenut itseään valokuvasta: -Tuo on Sinikka, mutta kuka tuo toinen on? Aina hyvin vaalittu vahva tukka oli ohuina harottavina säikeinä, kasvot laihoina ja kalpeina. En selvittänyt asiaa, parempi että hän piti entisen peilikuvansa mielessään.
Jos kasvojen luuston rakenne on pyöreä ja poskipäät korkeat, ulkonäkö säilyy enemmän entisenä. Muut joudumme nykykuvamme hyväksymään, sen verran kuin sitä tarvitsee vilkaista.
Joskus vanhakin on kaunis. Ylemmässä kuvassa on Anna-tätini pari viikkoa ennen kuolemaansa. Vahva lettinuttura on pienentynyt nupuksi, mutta se ei tästä kuvasta näy. Kuvan otti Leena-serkku pääsiäisenä 1995.
Tässä kuvassa on äitini kymmenvuotiaana vuonna 1920. Perinnöllinen kulmien/luomien laskeutuminen näkyy jo siinä. Hän suri vahvojen lettiensä ohenemista.Yhdeksänkymmenvuotiaana jäljellä oli ohuita haituvia. Tarkka ilme oli jäljellä vielä viimeisissä kuvissa.
Eipä ole aikaakaan kun katseltiin lapsenlapsen kanssa vanhaa albumiani. Eipä tunnistanut minua eikä kyllä paappaakaan. Teinkin taas pari jättikorttia tuleville synttäreille. Ainakin ne kuvat tulevat ikuistettua paperille. Toisaalta puhelimella tulee otettua hetkiä milloin mistäkin. Lastenlasten äidit ovat kaikki ahkeria tallettamaan tapahtumia puhelimella ja jakamaan ryhmään missä minäkin. Toisaalta taas kun edellinen puhelin jäi käytöstä niin en onnistunut siirtämään kaikkea uuteen. Vahvan oloisia naisia on kuvissasi. Äitisi kuva vaikuttaa tutulta. Vai olivatko entisajan lapset aina samannäköisiä ja vakavia. T. toinen Annikki
VastaaPoistaKuvanotto oli varmasti vakava paikka, kun kuvia ei räpsitty kuten nyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kuvassa äidilleni. Kiertävä.kuvaaja oli tullut sivukylille, otti kuvia taloidta ja sen adukkausta. Tämän kuvan rajasin perhekuvasta.
PoistaLipsahti ennenkuin kerkesin korjata näpyttelyvirheet.
VastaaPoista