Herättäjäjuhlat Seinäjoella

Juhlilta on tultu. Juhla-sana tai juhliminen tuovat ihmisille mieleen hyvinkin erilaisia asioita. Tuhansia on meitäkin, joille se liittyy jokakesäisiin isoihin körttiseuroihin.

Seinäjoella  Lakeuden Ristin juurella oli kaunis, lehteväpuinen kirkkopuisto keskellä kaupunkia ja hyvät säät. Ruokailusta huolehtivat ensi kertaa pääosin yrittäjät eikä talkooväki, ja sekin sujui hyvin.

Istuin lauantaina viidet seurat ja täytyy sanoa, että kapeilla puupenkeillä istuminen oli huonolle selälleni tuskaa. Välillä menin istumaan maahan ja tauolla lepotiloihin lepäämään. Sunnuntain juhlamessussa noustiin ylös vähän väliä ja se auttoi selkää. Päätösseurojen lopuksi on ainut yhteinen rukous  ja Herran siunaus ja sitä varten polvistutaan penkkien väliin. Muutoin rukouksena toimivat virret. Lopuksi juhlaväki kokosi penkit kasoihin  muutamassa minuutissa. Yhtään roskaa ei näkynyt.

Jos ensi vuonna olen menossa Vaasan juhlille, menen lyhyemmäksi ajaksi, mieluummin sunnuntaiksi. Körttiradiosta voi seurata kaikki ohjelmat. Kotona keskittyisin paremmin puheiden sisältöön kuin selkää uuvuttavasti kärsiessäni. Tai sitten pitää ottaa tuoli mukaan.

Sisareni tapasi paljon opisto- ja kurssikavereitaan, minä tapasin  vain muutamia tuttuja. Onneksi ajan kanssa kaksi, joita en ole tavannut vuosiin.

Juhlien teema oli "Anna toivo huomiseen". Se sisältää paljon ja hyvin monipuolisesti sitä puhujat käsittelivät. Virret kantavat tilaisuudet puheesta toiseen.

Keskikesää maalaispiirissä

Väsymys on tasoittunut, kun tässä on toista viikkoa oltu omissa oloissa. On unta houkuteltu, jotain puuhailtu, paljon makailtu. Enimmäkseen yksin, muutama vierailu tai kyläänkutsu ovat tehneet siitä päivästä pyhäpäivän tuntuisen. Ensi viikonloppuna on runsaasti ohjelmaa Seinäjoella. Herättäjäjuhlat.

Kun syrjäkylällä asustelee ilman autoa, tarvitaan suunnittelua asioiden hoitamiseen. Perjantaiksi sain palvelukyydin. Sain hommatuksi terveyskeskuksesta laboratoriolähetteen yhden huolen takia ja sain myös ajan laboratorioon. Sieltä kipitän kauppakeskukseen maali- ja ruokaostoksille. Paluumatkan varrelta saan kyytiin mansikkatilalta tilatut mansikkalaatikot. Käy se näinkin, toivottavasti onnistuu, koska seuraava kerta on vasta viikon päästä.

Päältä ajettavasta ruohonleikkurista putosi viimeksi ajaessani yksi osa. Koneliikkeeseen haettaminen merkitsisi viikkojen kulumista. Sukulaisen kautta tuli ammattimies paikalle ja sai osan korjatuksi ja kiinnitetyksi paikoilleen. Se osa on ruohoa murskaava terä. Ihailen kovasti koneita hallitsevia ihmisiä! 

Tässä vietetään rauhallista keskikesää luonnonrunsauden ja valon keskellä. Kotimaan ja maailman uutiset ovat kyllä tuvassani, mutta samalla kaukana. Kylätietä pyöräillessä haistaa rypsin, ohran, kaadetun  heinän, mesiangervon tuoksut. Tienpenkereet kukoistavat kauniita värisommitelmia. Mustikka alkaa kypsyä. Jaksaaakohan tässä sukeltaa sinne hyttysten ja pörriäisten sekaan? Se vaatii tiettyä asennetta, jota joutuu aina lataamaan.

Istutin 16 perunaa neljään multasäkkiin, vesipullo keskelle. Vartta on kasvanut kovasti, liekö siellä mukuloita, en ole vielä katsonut. 

Tällaista verkkaista maaseutuelämää. Pojan perhe lähettää upeita alppikuvia Tirolin maisemista. Olen työmatkoillani niitä saanut ihailla. Nyt riittävät nämä omat maisemat. Ja onhan minulla se erityinen kesähuvini: Pyöräilyn tai pihatöitten jälkeen peseydyn raikkaasti ulkona kuistinnurkassa syreenien suojassa. Aurinko lämmittää veden sangossa tai vesiletkussa. Se on ydinkesää!

Leijuva väsymys

                  Vesimuisto

Näkökulma

Oli  koko perhekin lähellä

On se vanhuus totta, vaikka välillä unohdan sen. Elin liki kaksi viikkoa sosiaalista, vaihtelevaa, miellyttävää elämää. Oli ihanaa, lämmintä kesää ja uimista, historiaa, läheisiä,  tuttuja ja uusia sukulaisia, koirakaveri, paljon keskustelua, lopuksi kuin syksyisiä sadepäiviä, kesäretki Meri-Poriin, hyviä ruokia, autokyytejä. Oli leppoisia mökkipuuhia, matonpesua, saunanpesua, saunanlämmitystä omaan tahtiin, kuin ennen. Ne ovat minusta virkistäviä.  Hauskaa oli, kun kiivettyäni mökin katolle tutkimaan kattoa, tyttärentytär ilmaantui pihalle torumaan: -Heti kun silmä välttää..

Huoltokuljetusta  

Sadepäivän takkatuli

Mutta nyt palattuani eilen Torpalle, on aivan veto poissa, kuin leijuisin jotenkin, päässä vähän outo olo. Olen nukkunut kahdet lyhyet päiväunetkin. Torpan pihalla rehottaa kaikki, mutta en jaksa ryhtyä. Tavallisesta poikkeavissa tilanteissa ja aikatauluissa nukun tavallista heikommin ja iltaisin piti tropata sydänlääkkeillä, joita en omissa oloissani ole tarvinnut. Kaipa tämä tästä taas asettuu, hiljaisina ohjelmattomina ja omarytmisinä päivinä, äänikirjoja kuunnellen kun lukeminenkin on rasittavaa.  (Shelley Readin Minne virta kuljettaa oli kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, vei vieraisiin elämänpiireihin ja kohtaloihin).

On se tämä voimien hiipuminen ikävää, hetken jaksaa ja sitten väsyy toisin kuin ennen. Jos osaisi nukkua hyvin, jaksaisi paremmin. Kuinka näin väsyy sellaisesta, mikä ei ollenkaan rasita, vaan on mieluisinta mitä nyt on? Huokaisen. 

       Kallon kallioita ja majakka, 

Noormarkun kirkon saarnastuoli

Kesäsaari

On kuin saaren kesä vain jatkuisi viime elokuusta. On täällä ollut lumi ja jää, mutta ne ovat menneet itsekseen pois. Kesä jatkuu, kesä. Aurinko laskee ääripisteeseensä oikealla metsänrinteen loveen.

Kesän korkea aika

Maailma tulvii valoa, lämpöä ja kasvua. Nyt on tämä hetki ja aika. Kasvien sisäinen kasvuohjelma on ihmeellinen, ne kasvavat tarkoitukseensa niukoissakin oloissa.

Juhannusruusun, hylätyltä mökiltä kauan sitten siirretyn, aika on avata nuput tuoksumaan. Syreenin tuoksu on vanhentunut, sen kukkimisen aika on ohi. Unkarinsyreenin vuoro on kukkia ja antaa varjon suoja. Voikukkapellot muuttuivat öistä valoa heijastaviksi koiranputkipelloiksi. 

Kasvaa tarkoitukseensa asti ja  kukkia aikansa, sitten kuihtua, ehkä tuottaa hedelmää, hyväksyä tyynesti tämä kiertokulku, siinä luonnon ajatus ihmisillekin. Kaikella on aikansa. Myös on aika istua varjossa.

Helteen alla

Hellepäivänä minulle tulee pysähtynyt olo, on kuin kaikki jatkuisi aina näin eikä muuta maailmaa olisikaan. Nousin talven kylmyydestä lämmenneeseen vinttiin Outi Pakkasen Peilin kanssa. Makailin ensin avovintin riippumatossa, auringon siirryttyä sille puolelle muutin kamariin varjon puolelle. Katselin muistotavaroita ensimmäiseen kotiin vuonna 1968 ostetussa kirjahyllyssä ja vilkaisin vanhoja  maalauspiirin kuviani. 

On tämä eläkeläisen elämä ihmeellistä, kun voi vain olla helteeltä piilossa, viettää jatkuvaa lomapäivää! Ja siirtyä nyt alakerran ilmalämpöpumpun viileyteen.

Kesäretkiä

En ole aikoihin ajatellutkaan niin sanottuja lomamatkoja, vaan lyhyet pyrähdykset ovat minulle nyt sopivia. Noin viikon aikana oli kolme kesäretkeä. 

Ensin oli Helsingin reissu, jonka päätarkoitus oli olla kesälomalle päässeen ekaluokkalaisen seurana. Kun mukaan liittyi vanhempi tyttärentytär, lähdettiin Helsingin keskustaan. Hakaniemen halli, Linnunlaulun maisemakahvilat, leikki- ja kiipeilypaikat Töölönlahden ja aseman välillä sekä Oodi-kirjasto tutkittiin. Toisena päivänä katseltiin Ateneumin Edelfelt- näyttely. Lounaat ja välipalat nautittiin kulkemisten lomassa ja lepuutettiin jalkoja, minä ainakin tarvitsin sitä. Kyllä Helsinki on kiva kesäkaupunki ja näkemistä on moneksi päiväksi. Samalla serkkutyttö oppi kulkemaan Helsingin liikennevälineissä omin päinkin.

Eilen oli valtakunnallinen Avoimet kylät- päivä. Lähdin pyörällä naapurikylän avoimien ovien paikkoihin, kylätalolle ja entiselle koululle ja myllylle. Kahviot ja kirpputorit oli järjestetty yhteisvoimin ja muutakin ohjelmaa oli tiedossa. 

Tänään tein pitemmän pyöräretken lapsuuskylääni. Ajelin metsäistä sydänmaatietä, kuuntelin puhelimella messua. Se sopi kesäiseen pyhäaamuun. Siellä on sukuseura avannut  kylätaloksi talon, joka oli isäni isän kotitalo ja jonka peräkamarissa minä kävin koulua kolmannen luokan. Taloa on yhteisvoimin ja EU- tuettuna kunnosteltu. 

Ovet olivat auki, mutta ketään ei näkynyt. Kaaduin keittimestä kahvia ja otin kuvun alta pullan, jätin maksun. Paljon oli järjestetty uutta sen jälkeen, kun viimeksi olin käynyt. Välikamarin uusi sininen kukkatapetti oli minulle hyvin tuttu.

Arvostan hiljenevien kylien yhteistoimintoja ja maisemia  ja siksi olen tuonut niitä esiin paikallisilla sivustoilla. 

Kiersin vielä pari kaunista pikkulenkkiä, ennenkuin maltoin lähteä kotikylästä, jossa muistot viriävät. Ajelin hiljalleen kesäisessä vastatuulessa, pidin evästauon lämpimällä kivellä. Matkaa tuli kolmekymmentä kilometriä. En ole uskaltanut kuuteen vuoteen, pallolaajennusten jälkeen, lähteä tälle syrjäiselle reitille. Hyvin tämä sujui, vaikka minut onkin luokiteltu erittäin suuren riskin potilaaksi.

Pappi puhui kauniisti kiitollisuudesta. Se sopii hyvin näiden kesäretkieni tunnelmiin!