Tämän blogin ajatuksena on seurailla yhden tavallisen ihmisen, itseni, päiviä kohti todellista vanhuutta tai neljättä ikää. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset tuntuvat usein aika toisenlaisilta kuin itse koetut. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Miten sen tiedon kanssa eletään?
Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com
perjantai 16. kesäkuuta 2023
Helteen alla
Hellepäivänä minulle tulee pysähtynyt olo, on kuin kaikki jatkuisi aina näin eikä muuta maailmaa olisikaan. Nousin talven kylmyydestä lämmenneeseen vinttiin Outi Pakkasen Peilin kanssa. Makailin ensin avovintin riippumatossa, auringon siirryttyä sille puolelle muutin kamariin varjon puolelle. Katselin muistotavaroita ensimmäiseen kotiin vuonna 1968 ostetussa kirjahyllyssä ja vilkaisin vanhoja maalauspiirin kuviani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pimeän sylissä
puhtaan ilman indikaattori Vaikka niin valosta ja keväästä tykkään, on tässä lokakuun hämärässä ja pimeässä jotain rauh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti