Asuulemista

Minoon ny asuullu tuala vintis puali päivää. Kamarien siivuaminen se oli niinku varsinaanen tarkootus, mutta ei multa siivoustouhu taharo sujua iliman sivuohojelmaa eli uurelleen järiestelyä. (Voi herttin tähäre kun tämä laite on kovaa oikeenkiriootuksen perähä, melekeen joka sana pitää kirioottaa uurestansa.) 

No siinä Sanna Kaisa -tärin (lapsuuteni aikaasen asukkaan) matalas kesäpoksis siirrin yhyren kaapin ovensuuhun ja nukkumapaikan lykkäsin sen tilalle, ensin lakaasin ja pyhiin laattiat alta. Sitte täytin tyhyjät laatikot laattialla ollehista pussiista ja sain ne pussit kaikki pois. Nyt laatikot on täynnä postikorttia (jos joku löytääs ne viirenkymmenen vuaren päästä ja ilahtuus), piäniä tyttyjä ja eläämiä ja leekoja. Katos riippuu orsi niinku vintis on mones paikas vittaksilla ripustettuja orsia, ja sillä vanahoja muistovaattehia. Miähen valakoonen paita ja tumma takki, mummun musta nuaruurenaikaanen hoikka hames, tyttären ja mun ylioppilastantut, mun kansallispuku. Siirrin näkyville oman ylioppilasjakkupukuni ja itte teheryn turkoosin tantun aijalta, kun painoon 50 kilua. Sängyn päätyhyn asettelin seinälle koruja, jokka kuuluu aikoonansa mun vattatanssipukineesihin (hip huraa, tuahon sanahan ei laite osannu sanua mitään!). Seinille naulaalin taas uusia reikiä, kun piti siirtää tauluja.

Tällaasta oli mun asuulemiseni. Sen livulla viittiin siinä sivus puristella  petivaattehia ja mattoja ja pestä laattiat ym.  Ei siälä palio moskaa ollu, ampiaasten raatoja kyllä. Avovintis tippuu palio roskaa pärekatosta, joka on jätetty pellikaton alle. Läpiverolla tuli ainaki hyvä tuuletus. 

Toistaki kamaria siivoolin ja siälä taas päähuamio oli seinille varastootujen itte piirtämieni kuvien siirtelys. Siälä on meidän ensimmäänen kiriahylly vuarelta 68 ja  kaikellaasta lasten tavaraa. Pitääs siälä uusia seittemänkymmenluvun levykatto ja naularei`illä pilaamani vanahat tapeetit, mutta jonsei ny tänä kesänä.

Ei sillä vintis kukaa muu juuri käykkää. Muutamana yänä kesäs joku nukkuu, varsinki keskimmääne lapsenlapsi. Nuarimmalle vintti on erikoonen paikka, jonne mennähä heti. Kai ne kerran tuloo tänäki kesänä. Minoon koittanu nukkua siälä, mutta ei tuu uni. Mutta asuullu oon. (Asuulla=leikkiä).

On se kuulkaa kauhian kova tämä puheripuli yksin olles, kun pitää joka päivä kirioottaa.