Jaha. -Pitääköhän minun taas ottaa sinusta mallia, sanoin. Harva sinun ikäisesi tuohon pystyy. Vaikka kiipeillä ei pitäisi yksin.
-No mutta katsotko Veteraanijuhlaa, hän kysyi. Siellä oli paljon satavuotiaitakin ja haastattelussa olivat niin virkeitä ja harrastavia.
Niin se ikäraja siirtyy oman iän mukana monessa suunnassa. Kun tapaan nuoren lääkärin, kerron mitä se lääkärityttö tai -poika sanoi. Kun mummu kuoli 72-vuotiaana, oli hän minusta jo aivan iäkäs. Itse olin silloin 34- vuotias.
Pitäisikö minun taas komentaa itseni raivaamaan ikkunoiden edustoja vapaiksi ja räplätä tiukkoja kiinnityksiä auki ja niin edelleen, kun tuo 11 vuotta vanhempikin? Vai etsiä ammattisiivooja? Vai jättää koko homma syksyyn, kun palaan maalta? Jos silloin näyttää harmaalta.
Mitäpä se ikkunanpesu hyvejää, jos ei ole kukaan katselemassa kesällä kaupunkimaisemaa. Kerkeää varmaan sitten, kun taas palaa maisemiin - vai? Oon ajatellut, että aina jossain joku on ahkerampi, virkeämpi ja puuhakkaampi, mutta minun elämää ei elä kukaan muu kuin minä. Jos se jää minultakin elämättä, menee elämän lahja hukkaan.
VastaaPoistaNiin paljon se naapurin esimerkki piristi, että pesaisin aamulla kaksi ikkunaa. Kolmas jäi, kun en viitsinyt alkaa siirrellä televisiotasoa pois edestä. Alle puoli tuntia siinä meni kallista aikaani. Ei tullut havaittavaa eroa kyllä. Olisko minulla nyt sitten aavistuksen parempi olo sillä kohtaa?
Poista