Katselimme kaikki läpi ja sitten opaskirjan kanssa uudestaan. Sitten tyttö sanoi: - Nyt minun kärsivällisyyteni loppuu tähän harmaaseen. Opas kehoitti menemään studioon tekemään itse jotain. - Joo, heti värejä! Studiossa sai tehdä myös asetelmia ja kokeilla erilaisia valoja.
Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.
Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com
keskiviikko 19. lokakuuta 2022
Hiljainen paraati
Lapsenlapsella on ensimmäinen syyslomansa. Taidekasvatusvastaavana vein hänet maanantaina Amos Rexin taidenäyttelyyn. Siellä tilan täyttää mystinen, tuhkanhimmeä patsaspuisto, tarkkoja patsaita lapsista, nuorista, vanhuksista, hevosista, veneistä, pääkalloista, karusellista, puista, pylvästaloista. Se on belgialaisen Hans op de Beeckin "Hiljainen paraati". Ei siellä niin pimeätä ole kuin miltä kuvissani näyttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hohhoijaa
Hitaasti olen tajunnut, että tässä iässä, yli kahdeksankymppisenä, voi hellittää mielensä perukoillakin. Hellittää ikuisista vanhemman velv...
Kävin katsomassa näyttelyn heti sen avauduttua ja pidin kovasti. Aion toki vielä viedä pojatkin 10v ja 12v katsomaan. Varsinkin kymmenvuotiaalla pruukaa olla taidenäyttelyissä mainioita kommentteja. Odotan niitä mielenkiinnolla.
VastaaPoistaLasten kanssa näyttelyissä on oma viehätyksensä, uusia näkökulmia. Hauskaa retkeä!
Poista