Johduinpa siitä sitten rannan vanhaan teollisuusrakennukseen muuttaneen paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön kirpputorille ja toimintakeskukseen. En ole tässä kauempana olevassa tilassa ennen käynyt. Katselin, halusin ostaa jotain, ostinkin mustan ulkoilutakin ja Agatha Christien klassikon Aikataulujen arvoitus, painettu 1957.Joku mies, sanoi käyvänsä paikan askarteluissa, tuli juttelemaan, viittasi lähestyvään lounasruokailuun. Sanoi, että kokit ovat ammatti-ihmisiä, mutta jostain syystä eivät pysty tekemään pitkää päivää ravintoloissa. Niinpä söin muun väen joukossa hyvän lounaan: pinaattikeitto ja kananmuna, marjapuuro, kahvi ja suklaaleivos, viisi euroa. Oli erittäin maistuvaa. Ehkä menen joskus toistekin, olisi vietävänä tavaraakin. Olipa mukava pikku retki. Lammikot olivat jäässä, mutta teillä ei ollut onneksi vielä liukasta.
Olen alkanut niin kovasti arvostaa vapauttani, etten sitoudu oikein mihinkään aikataulutettuun. Pitkät lueskeluaamut ovat ihania. Arvostan kyllä niitä eläkeläisiä, jotka palvelevat yhteiskunnallisissa tehtävissä tai ovat muutoin paljon osallistuvia, mutta tämä laiskan vapaus on mukavaa. Entinen koulupinko ja ylivastuullinen työntekijä on löytänyt uuden olotilan. Maailma tulee toimeen ilman minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti