Vanhuuden näköaloja

Katsoin eilen elokuvan Isä, jonka olen kyllä nähnyt aiemminkin. Se kertoo miehestä, jonka muistisairaus etenee, sekä tyttären ponnisteluista hoitaa isän tilanne ja elää omaa elämäänsä. 

Elokuva toi esiin, että muistisairaus ei ole vain unohtamista, vaan se voi olla myös asioiden ja kasvojen sekoittumista, harhoja, suurta hämmennystä ja pelkoa. Ympäristön ja ihmisten pysyyys ja turvallisuus näyttäytyivät ensiarvoisina. Vaan mitähän ajattelivat nykyiset vanhusten hoitajat, kun elokuvan palvelukodin hoitaja oli kuin yksityishoitaja, jolla oli aikaa ottaa kainaloon ja luvata kaksikin kävelyä puistossa. Hoitajat kertovat kärsivänsä siitä, kun työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin he haluaisivat.

Olen seurannut muutamien ihmisten muistikerrosten vähittäistä peittymistä niin, että lopulta oli jäljellä vain varhaisimmat,  lapsuuskoti ja omat vanhemmat. Onnellisin hetki oli uni istumisesta äidin sylissä, vaikeata koti-ikävä. Onni on, että on jäljellä jotain tärkeätä,  jonka ei toivo peittyvän täyteen yksinäisyyteen. 

Olen sanonut, että jos luulen mieheni olevan elossa, älkää sanoko muuta, sanokaa että se on junalla pian tulossa luentomatkalta. Miten minulle järjestyvät turvalliset raamit, on epävarmaa. Omaisilla on aina oma elämänsä elettävänä. 

Harhat, epäluulot ja sekavuus asuinpaikasta ovat pelottavia. Yhteen aikaan seinänaapurini työnsi tyhjää tuolia käytävään, koska vieras, uhkaava mies istui siinä. Sähkökoskettimista löi tulenlieskoja. Hän jäi iäkkäänä leskeksi, eikä pystynyt  käsittelemään miehensä kuolemaa, vaan uskoi tämän vain olevan kaveriensa luona. Yksin jääminen ja asuminen nosti pelot ja harhat.  Kesti kauan, että hänelle löytyi hoitopaikka.

Tässä ollaan, tuntemattoman edessä. Kaikille ei tule vakavaa muistisairautta, sellaisia satavuotiaita julkisuudessa esitellään, mutta sitä ei pääse valitsemaan. Ei voi muuta kuin elää tätä päivää,  olla luottavasti elämän virrassa ja koettaa pitää huolta itsestään, minkä voi. Nuorillekin voi tulla sairauksia, se on kohtalokkaampaa kuin vanhan sairaudet.

Tänään  oli upea aamurusko vuoren takaa, nyt paistaa aurinko, on kuin maaliskuu, täytyy mennä vähän ulos tuulta haistelemaan, varovasti nastakengillä.