Niinpä tein reippaan ratkaisun ja hankin kanoja ja kukon. Nyt on kiva, kun aamulla kohta kuulee kukon kieunnan niinkuin tällaiseen pihapiiriin sopii. Ja munat maistuvat paremmilta kuin kaupasta ostetut. Jospa joskus tulisi pieniä tipujakin!
Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.
Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Syrjäkylän liikennepulmia
Minä olen pyöräillyt 75 vuotta. Kuusivuotiaina opettelimme ajamaan naistenpyörällä. Lastenpyöriä ei ollutkaan. Suuren osan siitä...
Aprlliä - mutta kukapa nyt ei kanoista haavelisi...
VastaaPoistaNiinpä, olisi metkaa, jos täällä voisi keräillä munia piiloista ja kukko kiekuisi. Niinkuin lapsuudessa.
PoistaOlisin voinut uskoa jos ei olisi aprillina kirjoitettu. Olet kyllä sellainen voimanpesä! Oikein hyvää pääsiäistä nyt Sinulle ! T. toinen Annikki
VastaaPoistaKiitos, samoin sinulle hyvää Pääsiäistä! Ei kai se kanojen pitokaan olisi niin yksinkertaista kuin ennen.
PoistaOli kyllä hauska aprillipila, melkein uskoin
VastaaPoistaSe oli varmaan sitten aika hyvä aprillipila!
Poista