Lankalauantai johdattaa hiljaisen viikon tunnelmista Pääsiäisen valoon, kärsimyksestä iloon.
Tämän blogin ajatuksena on seurailla yhden tavallisen ihmisen, itseni, päiviä kohti todellista vanhuutta tai neljättä ikää. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset tuntuvat usein aika toisenlaisilta kuin itse koetut. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Miten sen tiedon kanssa eletään?
Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com
sunnuntai 5. huhtikuuta 2026
Pääsiäiseen!
Lähikylät ovat aktivoituneet monipuolisesti kyläkoulujen lopetusuhan edessä. On perustettu kyläyhdistyksiä, jotka järjestävät tiedotusta, toimintaa, talopörssiä, jopa uuden kyläkaupan. Kotikyläni alkavan kyläyhdistyksen voimannäyte oli lankalauantain kokkojuhla, johon tuli satoja vieraita. Oli monipuolinen ohjelma ja erinomaisen hienosti rakennettu iso pääsiäisvalakia. Sen katselu vie aina lapsuusmuistoihin, jolloin me lapset keräsimme keskenämme jonkinlaisen pienen valakian lumihangelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pimeän sylissä
puhtaan ilman indikaattori Vaikka niin valosta ja keväästä tykkään, on tässä lokakuun hämärässä ja pimeässä jotain rauh...
Valakialla ei tullut käydyksi mutta musiikkia oli. Lauantaina olin kuuntelemassa Jukka Leppilampea ym. Pidin eniten Even&Ossin esityksistä. Maanantaina taas oli vuorossa Pekka Simojoki joka esiintyi tyttärensä kanssa. Hän ei koskaan petä. Tuo kirkon penkki kyllä vähän rasittaa istumalihaksia kun reippaat kaksi tuntia istuu. Yhdet 9-vuotissynttärit tuli juhlittua ja muutama tuttu trullikin kävi. Äkkiä meni pääsiäinen. T. toinen Annikki
VastaaPoistaMinullakin oli hyvin sosiaalinen pääsiäisaika. Jaksoin yllättävän hyvin.
Poista