Kevään toivo elää mielen pohjalla. Uusi valo, uusi heleä vihreys, linnut, vuodenaikavaihtelun rikkaus! Sitä ennen on tietysti pimeää, märkää, tuulta, myrskyä, kylmää, liukkautta ja sähkölaskuja. -Kuinka selviätte siitä, kysyi italialainen tuttava. -Laitetaan valoja, sytytetään kynttilöitä, odotetaan joulua, mennään ulos keskipäivällä, lämmitetään sauna, käperrytään kotiin. Ja otetaan D- vitamiinia, sanoin. Toisille valon puute on vaikeampaa kuin toisille. Toivottavasti on myös lunta, lumen valoa ja lumikristalleja, tähtitaivaita ja kuutamoita.
Tämän blogin ajatuksena on seurailla yhden tavallisen ihmisen, itseni, päiviä kohti todellista vanhuutta tai neljättä ikää. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset tuntuvat usein aika toisenlaisilta kuin itse koetut. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Miten sen tiedon kanssa eletään?
Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com
perjantai 16. lokakuuta 2026
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pimeän sylissä
puhtaan ilman indikaattori Vaikka niin valosta ja keväästä tykkään, on tässä lokakuun hämärässä ja pimeässä jotain rauh...
Aivan mahtavia ruskakuvia olet ottanut. Itsestä tuntuu että "aina sataa" mutta onhan kauniita syyspäiviäkin ollut. Vähän haravointiakin harrastettu. En kyllä juuri muualta kuin omenapuiden alta. Havunneulasia on kyllä joka paikassa. Niitä mies hoitelee lehtipuhaltimella kasalle ja siitä saa hyvin vietyä muualle. Alkaa mökkikausi olla lopuillaan. Mukavaa syksyn jatkoa! T. toinen Annikki
VastaaPoistaKiitoksia! Jotain kaunista osuu silmään ja kameraan, kun sellaista arvostaa. Maalta kyllä useammin kuin kaupungista.
Poista