Pyhäpäivää

Ikäihmisen päivien kulku maalla omissa oloissa on omatahtista ja  lepäilevää, joten lepopäivän tarve ei ole suuri. Haluan kuitenkin  viettää pyhäpäivää ja pienin tavoin erottaa sen arjesta. Pyhä alkaa lauantaina kello 18 ehtookellojen ja hartauden kuuntelulla radiosta. Lauantain toivotut sopivat jatkoksi. Lauantaisauna on perinteisesti viikon merkkikohtia. Nyt lumipyryssä ja pakkasessa en viitsi ryhtyä monituntiseen ulkosaunan lämmitykseen. 

Sunnuntaiaamuna keitän maistuvat mutteripannukahvit. Kolestrolin takia en sitä pannua muutoin käytä, siinä kun ei käytetä kahvirasvoja imevää suodatinta. Parempi aamupala kynttilän äärellä erottaa pyhäaamuani muista päivistä. Messun kuuntelu käsityötä tehden on tärkeä ohjelma. Käsityö auttaa minua keskittymään kuunteluun. Nyt tuli hyvä pätkä Jussi-sukkaa pojalle. Melkein aina kuuntelen messun Lapualta. Radiossa jatkuu Järviradion hengellisen musiikin toivekonsertti sen jälkeen. Kristallivirta soi joka kerta. Kirkkovuoden vaiheet jäsentävät messujen ja juhlapäivien sisältöä. Jotenkin sunnuntain tunnelma on erilainen kuin tiistain. Muutama puhelu tai videopuhelu tuovat läheisiä lähemmäs.

Työikäisten työn rytmi tuo vapaapäivien ja työpäivien vuorottelun, mutta yhä harvemmalle sunnuntai on pyhäpäivä, pikemminkin ostos- tai pyykkipäivä. Kroonisesti stressaantunut väki tarvitsisi lepopäivän, mutta kauppojen jatkuva aukiolo ja muu toiminta on poistanut lepopäivän idean yhteiskunnasta.

Muutoinkin nuorempien ajankäyttö on irronnut entisestä mallista. Vanha polvi, me boomerit, seuraamme mielellämme radion ja television ohjelma-aikatauluja. Kuuden uutiset, puoli yhdeksän uutiset, Faunin iltapäivä, hartaudet, mieliohjelmat ovat ajankohtaan sidottuja. Nuorempi polvi ei niitä enää tunnekaan, vaan katsoo kaikki ajastettuina muilta palvelimilta silloin, kun itselle sopii, latenohjelmatkin.Minäkin.luen uutiset netistä heti aamutuimaan, mutta katson kuitenkin uutislähetyksiä. Minä pidän mielelläni kiinni näistä päivää ja viikkoa rytmittävistä aikatauluista, kun muutoin haluan olla vapaa. 

Pieniä ovat sävyerot ja elämänpiiri tällä tyylillä, varsinkin kun elää yksin syrjäkylällä. Täytyy aivoterveyden takia varoa urautumista ja aina samoja valintoja, avata välillä kuvio ja elää vilkkaampi, erilainen jakso. 

Pihapiiristä kauemmas

Nyt on kolmena päivänä taas päässyt pihasta kauemmas, kun pakkanen hellitti pistelevät kyntensä. Aina jotain näkyy ja tapahtuu täällä hiljaisella kylälläkin, kun liikkeelle lähtee. Valoja ja näyteikkunoita ei ole.  Tai on valoja,  nytkin loistava iltarusko pihametsikön takana. 

Pyhänä näin, että meidän risteyksen vastapäätä oli ilmestynyt lumikelkan jälki, ja kun se oli kantava, lähdin kulkemaan pellolle ja metsätielle. Ajattelin käydä lintutornilla, mutta jälki johti istutuskuusikkoon. Ajattelin ensin, onko hirvi tallannut ja nukkunut kuusen alla, mutta sitten näin että taimikkoa oli sahattu paikoin, rankoja oli kumossa. Kuka täällä on puuhannut! Ai jaa, onko siis  kuusikon ensiharvennus aloitettu, vaikka minulle ei ole ilmoitettu? Harvennuksesta oli puhetta keväällä metsänhoitoyhdistyksessä. Seuraavana päivänä kuulin moottorisahan äänen ja menin katsomaan. Kaksi metsuria siellä uurasti alkuharvennusta, ennenkuin kone tulee. Luulin, että koko harvennus tehtäisiin käsin. Mitä jälkeä iso kone tekee tiheässä kuusikossa? Tämä alle hehtaarin pala oli ollut peltoa. Me metsitimme sen parikymmentä vuotta sitten,  koska ei sinne pienen tien perälle kukaan nykypäivänä kulkisi koneilla toimimaan. Kuusen istutus sujui, kun ala oli mätästetty, joskin kesäkuun sade oli kylmää ja tuuli viskoi sitä melkein vaakasuoraan. Poika harmitteli: - Mitä järkeä, mitä järkeä tässä on! Isompi urakka oli monena seuraavana kesänä raivata pois kaksimetriseksi kasvavaa heinää, ettei se tukahduttaisi pieniä taimia. Mies sai myyräkuumeenkin noissä puuhissa. No nyt on tultu ensiharvennukseen. Metsänhoito on vuosikymmenissä mitattavaa puuhaa. Ainakin viisikymmentä vuotta lisää tarvitaan täyteen mittaan kasvamiseen.

Metsänhoitoyhdistyksestä ei ole kuulunut mitään, kuinka ja koska homma jatkuu.

Tänään on plussakeli ja kelkka luisti. Potkuttelin kaupalle asti, tein ostoksia, jotka tuodaan iltapäivällä, ostin hillomunkin ja otin automaatista cappuzinon (ilmaisen). Pidin tarpeellisen  lepohetken istuen ja kipuilevia nilkkoja pyöritellen.

Olen harmitellut, kun en näe eläimiä, vain jälkiä. Nytkin menomatkalla näkyi useita tietä ylittäviä sorkanjälkiä. Paluumatkalla sitten näkyi tietä ylittävä "porotokka"! Otin kännykkäkameran äkkiä esiin, mutta kaukaa ja heikosti sain kuvatuksi. Ne liikkuivat nopeasti ja puskia ja auringonkukanvarsia tuli eteen. Laskin noin 15 eri kokoista eläintä. Isoin hirvipää oli viimeisenä, kuin katsoen, ettei kukaan jää jälkeen. Ne olivat metsäpeuroja.

Hiki tuli reissussa ja kotiin palattua on pesty vaatteet ja kelkkailija. Nyt on olo hyväksi hapettunut kuin hiihtoretken jälkeen Lapissa. Kun on melkein porojakin nähty! 

Kummasti mieli täyttyy ja päivä kuluu iltaan, vaikka ei oikein mitään tee, hengailee vain tyytyväisenä  kaiket päivät. Eläkkeellä 17 vuotta.

Pakkasen vankina

Piileskelen sisällä mökissä. Pakkasta on melkein kolmekymmentä astetta kolmatta vuorokautta. Kahdenkymmenen asteen paikkeilla on oltu pitkään. Tämä ero tuntuu isolta. Talo hyytyy, varpaat hyytyvät lattialla. Peittelen ikkunoita ja ovia verhoilla ja vilteillä. Ikkunalasien alaosat ovat huurteessa. Ei ole mukava, kun joka ikkunasta ei näe ulos, mutta koetan eristää kylmyyttä. Käyn ulkona vain hakemassa puita ja viemässä linnuille ruokaa. Ei tässä voi muuta kuin elää mukana tätä hetkeä. 

Tuntuu vankilassa ololta, samoin kuin kesällä 2018, kun oli kovat helteet. Piileskelin silloin tarkkaan kuumuudelta ja  auringolta erityisesti, kun olin  huonossa kunnossa. Nyt kova kylmyys on riski sydämelle.  Näitten sisätiloihin vangitsevien lämpötilojen ero on noin kuusikymmentä astetta. 

Lintujen siemenet ovat lopussa, huomenna lähden palveluautolla niitä hakemaan. Talipötköt ovat kai liiaksi jäässä, kun niissä ei enää lintuja näy. Otin ne välillä sisälle lämpenemään. Vein lintulaudalle kauraryynejä, mutta ei taida olla monille mieleen. 

Teen tulet puuhellaan ja takkaan kumpaankin ainakin kahdesti päivässä. Poltan parhaita koivuklapeja. Yksi pino tyhjeni jo. Silti ruokapöydän kohdalla on usein 14 astetta, samoin makuukamarissani. Tietysti sähköpatterit voisi laittaa isommalle kuin 10 astetta, varmaan on laitettavakin, mutta sähkön kulutus on nytkin huipussaan. Hinta on kaksinkertainen entiseen tasoon verrattuna. Seuraan kulutusta omaenergiapalvelusta. Peittojen alla on lämmin ja unikin parempaa. Yöksi ja päiväksi pitää pukea moninkertaisesti. Joskus etsin netistä kuntojumpan lämpimikseni.

Lämminvesiboileri on päällä. Jospa kuuma vesi estäisi putkien jäätymistä. Ihmettelen, että likavesikaivo haisee ulkona  lumen alta ja vessassakin oli hetken aikaa hajua. Mikähän siinä on, en tiedä.

Seinien eristystä ei ole ainakaan 25 vuoteen tutkittu.

Nyt on kuitenkin  hyvä, että olen täällä enkä kaukana kantamassa huolta putkien jäätymisestä. Ei ne ole jäätyneet kuin kerran ja silloin sulivat itsekseen, mutta näin pitkää kovaa pakkasta ei ole monesti ollutkaan. Ennustetaan, että äärilämpötilat lisääntyvät. Tämä entisaikojen talvi on kuitenkin yllättänyt. Mieleen on noussut muistoja lapsuuskodin talvista. Vesi jäätyi sangossa ja yöksi puettiin pipo ja lapaset. Joinakin talvina nukuttiin kaikki siskonpetissä, joka oli rakenneltu pikkukamarissa seinästä seinään. Silloin tarkeni paremmin. Joululomalla 1955 oli mukava nousta vasta, kun huone oli lämmennyt.Isä oli tehnyt ennen navettaan lähtöään tulet kamarin pystymuuriin. Tämä muisto on parhaita lapsuusmuistojani.

Hyvää vuotta 2024

Olkoon uusi vuosi 2024 meille kaikille hyvä, parempi kuin vuosi 2023! Että sairaus paranisi, terveys vahvistuisi, riidat ratkeaisivat, keskeneräiset asiat saataisiin sovituiksi loppuun, että sopua rakentuisi, että rakkaus uudistuisi, että toivova löytäisi kumppanin, että rahat riittäisivät, että löytyisi uutta työtä, että voimat riittäisivät, että löytyisi opintopolku, että koulu sujuisi, että löytyisi iloa ja innostusta, että mieli olisi rauhallinen ja tyyni, että kansat lopettaisivat lapselliset, tuhoisat sotaleikkinsä, että aseiden sijaan rahaa käytettäisiin ihmisten ja luonnon auttamiseen, että kärsimyksen sijaan ihmiset tuottaisivat toisilleen iloa, että Jumala olisi hyvä ja kaikkivaltias, että olisi rauha!

Kuusen takaa

Kyllä olo tuntuu hyvältä täällä kuusen takana, isun sivustavedettävässä vällyjen päällä lueskellen! Tuli humisee takassa. 

Täysi viikko elettiin nuorempien ihmisten elämää ja perhettä. Heillekin kelpaavat arktiset maalaishuvit,  pihasauna ja palju jouluisessa lumisateessa. Kaakkuni ja laatikkoni hupenivat vauhdilla. 

Nyt on tupa siivottu taas, matot lumipesty ja hiljaisuus vallitsee. Hedelmäkakkua jätin itselleni palan ja nyt se vasta on oikein hyvää.

Tässä voi aina hetkeksi jättää yksittäisten ihmisten  ja valtioiden toisilleen aikaansaamat tuhot tuonne kuusenoksien taakse, ajatella että on turvassa, kuunnella kellon raksutusta, levätä, nukahtaa hetkeksi. Nousta kohentamaan tulta, katsoa lumen alta kimmeltäviä pihakuusen  valoja pimenevää iltaa vasten. Kääriytyä pimeän syliin. Mielessä on äskeinen uni, lahjahetki. Mies oli vieressä, olimme nuoria, elossa molemmat. Sanoin, että  on ollut tyhjää ja kamalaa, kun olen luullut että olet kuollut. 

Hyvää Joulua!

Taas on päästy talvipäivän seisaukseen ja jouluun. Maapallo pyörii radallaan, ihmiset juhlistavat taitekohtia, kuka mitenkin ja monenlaisissa tilanteissa. Joku on ensimmäistä joulua ilman puolisoa, jonkun huolet ovat hellittäneet, jollakin elämän kriisi on kesken. Sodat jatkuvat, sitä on tuskallista ajatellakaan. 

Olen ollut kahtena koronajouluna yksin ja se oli hyvin levollista ja juhlavaa. Televisiossa ja radiossa on paljon hyvää ohjelmaa. Ajattelin, että yksinkin on hyvä viettää ja laittaa joulua. Arkeahan riittää jokaisella. Nyt olen ajan kanssa valmistellut perhejoulua. Yksi asia kerrallaan, rauhallisesti paneutuen, kun aikaa on. 

Toivotan joulurauhaa jokaiseen tupaan ja kotiin!

Hämyinen maa

Hiljainen tienoo, hämyinen maa... Pehmeä hämärä peittää tienoot keskellä päivääkin. Päivä on lyhyt, lyhimmillään, pimeää on pitkästi. Ilta on pitkä. Tämä on jotenkin ihanaa, tämä vuodenaikojen rikkaus. Pimeän taitekohdan kruunaa joulu. Valoketjut ja lyhdyt loistavat pimeässä. Pikku hiljaa lisäilen niitä. Sisällä mausteiset kakkutuoksut leviävät uunista. On onnellista leipoa toivomusleipomuksia.

Tuuli on nousemassa ja pöllyttelee lumia pois puiden oksilta. Lumiset kuuset ovat niin kauniita. Nyt on saanut olla pitkään niiden keskellä kuin syleilyssä. Muistan aina,  kuinka kansalaisopiston maalauspiirissä yksi osallistuja hartaasti maalasi vieressäni lumisten kuusten taulua. Siitä tuli kaunis.

Suurten kuusten ja mäntyjen rinnalla uinuvat taimikot. Pian ne taas alkavat yhteyttää ja kasvaa, kuluttavat hiilidioksidia ja sitovat hiiltä. Hyvä, että on pakkasia. Ne suojelevat puita tuholaisten leviämiseltä ja myös talojen seiniä kostumiselta verrattuna lauhoihin, kosteisiin säihin.

Luonnossa on nytkin elämää. Eläinten jälkiä tulee joka yö. Harmi, etten niitä juuri koskaan näe. Vain kerran olen nähnyt ketun pihapiirissä, jäniksen joskus, kauriin ja peuroja samoin.

Olen säilyttänyt joulukortteja, osa on tätieni perua kahdeksankymmenluvulta. Tein niistä uusia kortteja, varsinkin pienimmälle lapsenlapselle. Koulun korttiaskartelusta minulla on tallella tämä, ikäänkuin pieni kassi,  ainakin seitsemänkymmenen vuoden takaa! Onko tuttua? 

.