Liikekannalla

On edelleen jotenkin erikoinen tunnelma olla liikkeellä liikennevälineissä ja kaupoissa, kun koronatartuntoja ja kuolemantapauksiakin on aika runsaasti. Laskin, että junamatkan lisäksi, parhaillaan on suunta Jyväskylää kohti, olen viime päivinä ollut kuusi kertaa bussissa, viisi kertaa metrossa, ihmisjoukkojen keskellä metroportaissa,  kaksi kertaa paikallisjunassa. Olen käynyt Ateneumin ja mäkkärin lisäksi Stockmannilla kaksi kertaa, apteekissa,  Tokmannissa, Picnic Cafessa ja Robert's Coffeessa, serkun luona kylässä, Kampin kappelissa. Itse edelleen rekisteröi  ja luettelee käyntinsä, toimii koronajäljentäjänä. Käsidesiä usein kyllä ja maski, etäisyyksien pito, junaan ostin kaksi paikkaa. Metrossa suurella osalla ei ollut maskia, muualla pidettiin. Tuntuu normaalilta ja vapaalta liikkua kuten ennenkin, mutta samalla on kuin olisi hakemassa itselleen koronaa tai muita tartuntoja. Jokainen kosketuspinta tuntuu riskiltä ja koettaa avata oven jostain epätavallisesta kohdasta tai hihansuulla. Kirjoitan näitä muistaakseni, millaista nyt on, jos tämä joskus muuttuu.

Pojalle tuli flunssa, kurkkukipua ja nuhaa ja kolmantena päivänä alkoi lämpö nousta. Hain hänelle pikatestin, se ei ainakaan näyttänyt koronaa. Minulla on tänään lievää kurkkukipua, saa nähdä miten tämä kehittyy. 

Sitä luottaa rokotuksiin, vaikka tunnen kaksi sukulaisryhmää, jotka kahdesta rokotuksesta huolimatta saivat tartunnat, useimmat melko lievin oirein. Samalla ällistelen tuon tuostakin rokotusvastaisten mielenmaisemaa, näitä salaisen tiedon haltijoita, jotka korona on nostanut esiin. Vaikka heidän mielestään koronaa ei edes ole, he menevät lääkäriin ja sairaalaan ja tehohoitoon. Minulla on varattuna influenssarokotuskin tällä viikolla. Pitää kai perua, jos on flunssa noussut.

Oireista huolimatta on hyvä mieli. Oli ihanaa olla rakkaan perheen luona neljä päivää.