Junassa

 Vuosi sittenkin olin täällä Torpalla. Oli lunta ja räntää kuten nytkin. Polvi oli kipeä, nyt hartia. Poskionteloissa välähtelee pientä kipua, vähän nuhaista oloa. Lähdinkö liian aikaisin liikkeelle flunssan jälkeen? 

 Vuosi sitten kirjoitin: "Tässä olossa ei tarvitse yrittää eikä tehdä mitään. Voi katsella uneliaasti sadetta, lintujen pyrähtelyä puissa, ikkunan avatessa kuulla joutsenten kirkasta kilinää ja tööttäilyä suolla. Oikaista päivälevolle. "Olla olemassa niinkuin Lehtimäki ja Soini", kuten mieheni sanoi. Olla olemassa ilman mitään mainittavaa tarkoitusta ja roolia, vain kantaen hiljaista, vanhenevaa elämää niinkuin näissä muissakin taloissa asuvat, sillä oikeudella, että on annettu elämä elettäväksi."

Aina ei olo ole yhtä tyyni. Vasemman hartian kipu on sydämen ympärillä ja tekee mielen levottomaksi, herätti yölläkin. Ehkä napakka hierontakin tuntuu jälkikipuna. 

Junassa tuli vastapäätä istumaan mies, joka harvinaista kyllä aloitti heti keskustelun. Hän kertoi olevansa luentomatkalla, aiheena surusta selviäminen. Hän kertoi elämäntarinansa, loppuunpalamisensa, masennuskaudet, sodan jäljet perheessä ja myös selviämisen keinot, terapiat, luovuuden, perheensä. Hän oli kokemustensa myötä kehittynyt konsultiksi ja luennoitsijaksi. Kotisivut ovat hienot.

Uutta minulle oli metakognitiivinen terapia, josta olen nyt lukenut.  Metakognitio tarkoittaa tietoisuutta omien ajatusten rakenteista. Terapiassa ei perehdytä omien ajatusten sisällön arviointiin kuten kognitiivisessa terapiassa, vaan opetellaan  tunnistamaan ja valitsemaan ajatusratoja. Kannattaako taas nousta tuohon samaan ajatusjunaan, jossa kerrataan pahaan oloon vievää teemaa, sitä kun avioerossa piti pettäjälle maksaa puolet kaikesta. Valitaankin toinen, paremman olon tuovan ajatuksen juna. Sallitaan tunti päivässä ikävissä ajatusradoissa ja vanhoissa tapahtumissa rypemistä. Tällä menetelmällä on kuulemma saatu erinomaisia tuloksia masennuksen ja muunlaistenkin mielenterveysongelmien hoidossa. Metakognitio liittyy myös oppimiseen. Jo  opitun rakenteen siirtäminen toiseen tehtävään voi auttaa ratkaisemaan sen.

En ole vuosiin jutellut junassa kenenkään kanssa. 

Välillä ulkona hanget kirkastuvat, kun aurinko väläyttää hohtonsa pilvien välistä. Sekin on metakognitiota, että muistaa mikä on ennenkin auttanut.