Missä kuljin tänään

Etelä-Pohjanmaa ei yleensä ilahduta suurilla vesistöillä, mutta lumien sulamisen aikaan virtaavat vedet laajoina paisuntoina, elleivät tulvina, yli äyräittensä. Tänä vuonna laajat peltotulvat on saatu vältetyksi. 

Padon ansiosta joki on kesälläkin leveämpi kuin minun kouluvuosinani, mutta näin keväällä se on leveä kymi.

 Vapautuva vesi ja virtaava kimallus kirvoittavat ihmisen sielunkin jäitä. Pääsiäisviikkoina olen käynyt ihailemassa Lapuanjokea Lakaluoman myllyn sillalta, tänään pyöräillen keskustassa kahdelta riippusillalta ja kulttuurikeskuksessa Cafe Patruunan terassilta. Vesi-ihmisenä piti vielä mennä uimahalliin, mutta se olikin yllättäen suljettu henkilöstövajauksen takia. Enpä ole sellaista ennen kuullut.

Pitäisi olla parempi kamera veden kimallusta varten, mutta tekee silti mieli jakaa vaatimattomia kuvia tässä. Useimmat kai katsovat näitä puhelimella, joten kuva jää pieneksikin. Olen opetellut yksin katsomista, mutta kuitenkin tekee mieli sanoa jollekulle toiselle: katso tuota. Jokirannan kävelytie on veden peitossa, puut vedessä. Veden kiilto ja tuoksu ja  auringon lämpö tuulensuojaisella terassilla luovat hetkeksi tässä ja nyt-tunnelman, josta paha on kaukana.