En ole helleihmisiä, mutta kai näistä keleistä olisi hyvä myös nauttia. Aamulla seitsemän kahdeksan aikaan on vielä hyvä hetki. Menen yöpaidassani aamiaiseni kanssa ulos portaille tai tuolille istumaan. Nurmikko talon edessä on osin palanutta, mutta aamukastettakin kimaltelee vihreissä heinissä. Mikään lintu ei laula, kurki vain huutelee suolla. Mustarastas hypähtelee syreenin alla. Kahvi maistuu hyvältä ulkona.
Kolmena aamuna olen lähtenyt aamutuimaan mustikkaan lähistölle ja perannut ne muutamat litrat sitten ajan kanssa pihapöydän vieressä. Kolmantena aamuna kyllä sattui heti niin selkään, että piti lopettaa alkuunsa. On rutikuivaa, ei ole satanut moneen viikkoon. Marjatkin kaipaavat vettä.
Aamuun kuuluu vielä se ihana kesävirkistykseni: Pesen hiet pois pihasaavissa lämmenneellä vedellä saunalla. Se virkistää pajon enemmän kuin suihku sisällä. Sen jälkeen onkin siestan aikaa suljettujen ikkunaverhojen takana ja ilmalämpöpumpun viilennyksen alla iltaan asti. Lueskelen Steinbeckin Hyvien ihmisten juhlaa, mikä oli yksi suosikkikirjani nuorempana. Sen kuvaama elämäntapa edustaa velvollisuudentuntoisen työminäni vastakohtaa.
Illalla kahdeksan jälkeen on hyvä lähteä pyöräilemään kylätielle. Parempi olisi vielä myöhemmin, mutta tuntuu vähän myöhäiseltä lähteä yhdeksän jälkeen. Sitten on taas hiki pinnassa. Saavivesi on nyt aivan lämmintä ja pesen hiuksetkin. Kaadan napolla vettä päähäni ja lopulta koko pesuastiallisen päälleni. Olo on niin raikas ettei kylpyhuoneessa koskaan. Kuljeskelen vähissä vaatteissa antamassa vettä kukille ja vadelmapensaille. Ilta tuntuu lempeältä, hiljaiselta, tyyneltä. Auringon polte on poissa. Tekee mieli viipyillä pihalla. Hetken ajan on kaukana kavala maailma.
Tulee mieleen illallinen Kreikassa kauan sitten. Havahduin siihen, että istuimmekin ulkotilassa, musta taivas yläpuolella ja oli lämmintä. En ollut kotomaassa koskaan kokenut niin lämmintä iltaa, että olisi luullut istuvansa sisätiloissa.
Yöllä voi kokea ihollaan ilman raikkauden, jos herättyään menee hetkeksi portaille kuulostelemaan hiljaisuutta. Keskiyön jälkeen on jo melko pimeää.
Hyvän, seesteisen tunnelman olet löytänyt hellekuplaasi. On armollista vaalia sitä, mikä hyvältä tuntuu, vaikka mitä tekemistä olisi. Joskus on hyvä antaa tekemisten olla. Nuo yöistumiset portailla ja kukkien kastelupuuhat ovat sitä samaa tunnelmaa, ei se tunnu työltä. Minäkin herään usein kolmelta tai neljältä nauttimaan aamuyön viileydestä pihakeinussa. Kyllä tämä helle jouluun mennessä helpottaa viimeistään, nautitaan nyt siten kuin hyvältä tuntuu.
VastaaPoistaEllinoora
Nyt on tämä lämpö ja valo, tämä aika ja hetki, pian se katoaa!
PoistaKuulostaa hyvin nautittavalta kesältä. Että mustikkaankin olet jaksanut. Itsellä meni vähän mehut kun toinen tytär kolmen lapsensa kanssa oli mökki vierailulla. Kahtena päivänä onnistui järvessä polskiminen mutta kolmantena oli jo vähän sinilevää ilmestynyt. Vauveli jo ryömii kovaa vauhtia. Nuorinkin tulokas pääsi jo kotiin vaikka sinivalohoito vähän pidensi aikaa. Muuten aika kuluu vauhdilla ja saman todennut että yöt ei enää valoisia. T. toinen Annikki
VastaaPoistaKyllä lapsiperhevierailujen jälkeen pitää päivä pari huilata! Tuo sinilevä on iso harmi. Saareen, jonne juomavesi kannetaan, ei voi oikein mennäkään sinilevän aikana, kun ei voi järvivettä käyttää ja koiran olisi vaarallista juoda sitä.
Poista