Helletilastoa

Tällainen helle, kuin nyt on pian pari viikkoa ollut, tuo pysähtyneen olotilan. Ulkona liikkuminen päivällä panee jarruttamaan tahtia, varsinkin jos on syytä muistaa sydäntään. Emme ole tottuneita kuumaan, me vanhat ainakaan. Muistan kyllä, että kesä 1955 oli lämmin ja erittäin kuiva, niin että meidän kaivosta loppui vesi. Isä haki tonkalla juomavettä erään naapurin syvästä kaivosta ja lehmille järvestä. Kun sain taas omasta kaivosta nostetuksi sangollisen raikasta vettä, rukoilin että se jotenkin lentäisi virvoittamaan Afrikan helteissä nääntyviä.

Saarimökin ensimmäiset 10 vuotta olivat kylmiä ja tuulisia, mutta se ei meitä haitannut. Kesä 1997 oli siellä ensimmäinen lämmin, jolloin tarkeni hyvin lueskella riippumatossakin. 

Kuuma kesä 2018 jäi kauhuna mieleen, kun olin huonossa kunnossa sydänoperaatioiden jälkeen. Pysyttelin tarkasti sisällä aurinkoa paossa, niinkuin poskesta siihen aikaan leikatun melanooman jälkihoidossa ohjeistettiin. Tunsin itseni vangiksi. Tylsää alkaa olla nytkin. 

Ajattelen monasti myös niitä, jotka ovat helteiden aikana ruumillisissa töissä vaikka rakennuksilla.

 Mittaushistorian 10 helteisintä kesää ovat tilaston mukaan:

• Vuosi 1937 64 hellepäivää
• Vuosi 2018 64 hellepäivää
• Vuosi 2010 58 hellepäivää
• Vuosi 2002 57 hellepäivää
• Vuosi 1997 56 hellepäivää
• Vuosi 2006 55 hellepäivää
• Vuosi 1947 53 hellepäivää
• Vuosi 1959 52 hellepäivää
• Vuosi 2013 51 hellepäivää
• Vuosi 1938 50 hellepäivää

Monet ihmiset kyllä nauttivat helteistä ja matkustavat kuumiin maihin, joiden asukkaat lienevät elinympäristöönsä tottuneita.  Jonkin verran lämpötilamuutoksiin tottuu meikäläinenkin ja oppii pitämään itsestään huolta. Ilmalämpöpumpun viilennys pitää sisätilat miellyttävinä. Ennen vuotta 2018 viilennystä ei ollut koskaan käytetty, vaikka laite oli ollut 

meillä jo kymmenen vuotta.  Talven tullessa pitää taas totutella kylmään. Mutta pelottaa ajatella ilmastonmuutoksen tulevia vuosikymmeniä monine haitallisine liitosilmiöineen ja nykytilannettakin vaikka Espanjassa. 

Mutta tulihan se nyt sittenkin kesä kumminkin ja aurinkoa riittää talvella muisteltavaksi.

Illalla pitää kulkea kastelukannun kanssa etenkin niiden kasvien ja pensaiden luo, jotka ovat vielä tekemässä jotain,  kukkimassa, kukkaan tulossa tai marjaa kypsyttämässä.

Olen vanhassa talossa koirahoitajana. Nuorempi väki, jonka seurasta on ollut ilo nauttia, ovat kaikki ajelleet pohjoisia maisemia ihailemaan. Koiran kanssa aamuvarhain kulkiessani ihailen tienvarsien kukkarunsautta; harakankelloa, päivänkakkaraa, mesiangervoa, ohdakkeita, horsmaa, ojakellukkaa, apilaa, mataraa.