Pellot on kynnetty mustalle mullalle. Maa lepää. Puut ovat täällä pudottaneet lehtensä. Suo on hiljainen, kurjet ja joutsenet lähteneet.
Luonto antoi yllättäen pohjoisen syyslomalaisille kauniit säät ja puolukkasangot kotiin vietäviksi. Karpalosuon aarteita, punaisia rubiineja, olisi runsaasti, kun vain jalat tarkenisivat kylmässä suovedessä.
Ihminenkin voisi levätä luonnon kiertokulussa. Tai ehkä ihminen toimii päinvastoin, lepää ja saa voimia kesän lämmöstä ja auringosta ja nyt on aktiviteetin aika. Toivottavasti ihmisillä riittää energiaa lukuisiin haasteisiinsa.
Ilo on aina tulla vanhalle tuvalle, jos ei vaikeata, niin ainakin haikeata lähteä taas pois.
Muutama päivä sitten sanoin miehelle että pitäisi vielä käydä karpaloita katsomassa. Saas nähdä kun näyttää viilenevät kelit. Viime syksynä saimme jonkun verran ja tykkään enemmän kuin puolukasta.Viime viikko oli kyllä vauhdikas vanhoille. Oli vieraita, hammaslääkäriä, hiustenleikkuuta, äidin huoltamista, miniän musikaaliesitys ja vielä eilen lapsenlapsen Halloween synttärit. Kyllä siellä meikäläinenkin keikkui hämähäkit poskella ja luurankovaate päällä. Onneksi ei ollut vielä pyhäinpäivä viikonloppu. Syksyisin terveisin toinen Annikki
VastaaPoistaKarpalosta tulee hyvää hilloakin helposti. Minulla jäi saalis kovin vähiin, kun tuli kylmä. Olisi hyvä paikka kyllä. Ja noukkurin avulla poimii nopeammin ja pehmeästi.
Poista