Sataa laariin

Viimeinkin tuli sade, kevään ensimmäiset lätäköt ja kohina vintillä peltikatossa! Edellisiltana myöhään lähipelloille kylvettiin viljansiemen, nyt sade saattaa sen kasvuun. On hyvä olla täällä pellon reunalla näkemässä suomalaisen ruuan perustuotantoa ja luonnon vaikutuksia siihen.

Minä taidan tänä vuonna kokeilla 

metsäperunaa, vähän vain. On kiva tunne saada muutaman kerran itse kasvatettuja perunoita pataan. 

Sain sittenkin yhden urakan tehdyksi, kaivon ympärille kasvattamani sekalaisen kasvuston poiston. Nyt otin kunnon suihkauksen Dinitiä, ennenkuin tartuin lapion varteen. Ja kas kummaa, minulla olikin voimia toisin kuin aiemmissä yrityksissä.  Sain pikku hiljaa puretuksi tiheän juuriston täyttämää tiivistä,  parinkymmenen sentin paksuista leveää kohopenkkiä ja työnnetyksi kymmenisen kottikärrykuormallista maata navetan taakse. Kylvin paikalle ruohon siementä ja nyt sekin ala saa vettä. Kiva, kun joskus saa jonkin pienen jutun tehdyksi, vaikka enimmäkseen annan asioitten olla.

Kyllähän tämä nitron vaikutus kertoo, että sydänsuonissa on ahtaumaa. Ei pidä liikaa ponnistella. Tunnen jotenkin rinnassa, kun pitää hiljentää. Pitänee alkaa taluttaa pyörää ylämäessä. 

Nukun lähes joka päivä päiväunet, kun lounaan jälkeen alkaa kovasti väsyttää. Käyn puusohvalle, vedän viltin päälle ja laitan äänikirjan viemään ajatukset. Varmaan toista vuotta jo olen tämän lisälevon tarvinnut. Nyt on alkanut väsyttää illansuussakin, kun syön iltapalaa, mutta sitten virkistyn. Yöuni ei ole kai sen heikompaa kuin ennenkään, mutta enemmän sitä saisi riittää.

Kaupungissa näin, että ikäihmisten asuttaman naapuritalon kaikki valot sammuvat puoli kahdeksan ja puoli kymmenen välillä. Harvan valot syttyvät aamulla ennen seitsemää. Minä menen nykyään nukkumaan yhdeltätoista. Varmaan levolle meno voisi aikaistua minullakin. Pitää nyt kuitenkin Euroviisujen  semifinaali katsoa Suomen esitykseen asti...