Pääsin kuin pääsinkin saarimökille sielunmaisemiini toisen kerran tänä kesänä, nyt yksinäni. Eilinen sää oli kesää parhaimmillaan, aurinkoista ja tyyntä ja vesikin lämmintä.Veden pinta oli noussut korkealle. Tänään on sadellut hiljalleen koko päivän ja on viileätä. Siitä tuli mieleen ensimmäinen kesämme täällä, kesä 1987. Oli enimmäkseen sateista ja tuulista, mittarin näyttö usein
11 astetta. Katsoin säähistoriasta sen kesän tietoja: Poikkeuksellisen kylmää ja sateista, vain 10 hellepäivää. Mutta nelikymppisten nuoruuden innolla sää ei haitannut eikä säätietoja katsottu lähtiessä. Porin Matti lämmitti tupaa, öljylamppu valaisi ja kellarikuoppa riitti säilytykseen. Aurinkosähkö ja kaasujääkaappi hankittiin monia vuosia myöhemmin.Saarimökin arvoiksi kirjattiin Yksinkertaisuus, Ekologisuus, Luonto ja Rauha. Eipä niistä ole vieläkään luovuttu. Yllättävää on ollut, että tämä yksinkertaisuus on ollut laajasti suvun nuorison ja kavereidensa suosiossa.
Poikkeuksellisen kylmä oli myös kesä 2015. Säähistoriassa sitä verrataan kesään 1987. Mies sanoi heinäkuussa, että kesä ei ole auennut ollenkaan. Helteet tulivat vasta elokuussa, hän ei sitä ollut enää näkemässä. Hautajaispäivä oli tukalan kuuma.
Sauna alkaa olla valmis, mökkeilyn vakio-ohjelma. Sitä ei sateen ropina haittaa.
Kolmas päivä toi tuulet. Kuinkahan pääsen pois?
Toivottavasti et jäänyt tuulen vangiksi. Meillä oli samaan aikaan myös mökkireissu ja pari pientä poikaa yritti ongella saada kalaa. Saikin kyllä vaikka tuuli kuljetti siimaa minne sattui. Mustikkaa ja vadelmaa on nyt talven varaksi ja puolukkaakin saisi kun vähän vielä kypsyvät. Sitä ei kyllä meillä paljon kulu. T. toinen Annikki
VastaaPoistaPääsin ihan turvallisesti kaislikon kautta, kun vesi on korkealla eikä vene ottanut siinä pohjaan kuten yleensä.. Ei tarvinnut soutaa sivuvastaista tuulta vasten. Varakeino on soutaa tuulensuojaiseen naapurin rantaan. Jännitti kyllä, kuinka pääsen. Haikeata oli lähteä pois.
Poista