Juhannusaaton aamu. Koirat rauhoittuivat vielä jatko-unille sänkyni
viereen, pikkukoirakin. Musta koira, joka on kuin ihmisen mieli, on
ollut unikaverini koko viikon. Rapsutuksia ja varpaitten nuoluja, matot kasassa tuon tuostakin. Ikkuna
on ollut raollaan koko yön. Uskallan pitää auki, kun en ole yksin. On
raikas aamu, lämmin tuuli.
Monenlaista säpinää on viikkoon mahtunut. Ensi kertaa menin
paikalliseen terveyskeskuksen neuvontaan täältä muuttoni jälkeen, kun
tuntui että tulehdus ei ollut parantunut. Ja kas ihmettä: -Joo minä
laitan lähetteen, mene vain tuonne labraan. Ja seuraavana päivänä
samassa paikassa: On selvä tulos, minä haen lääkäriltä reseptin. Kun
päästiin apteekkiin, resepti oli odottamassa. Olin luullut, etten kovin
helposti saisi apua täällä. Eikä maksanut mitään. Vanhastaan muistan,
että neuvontaan meno toimii paremmin kuin puhelut. Nyt sulfa, uusi lääke
minulle, tekee useanlaisia vaikutuksiaan, toivottavasti tehoaa.
Kesän korkea aika. Vielä torppa ruohonleikkuulla, mattojen tuuletuksella ja
karvojen siivouksella pyhäiseen kuntoon. Pöydälle pellavaliina ja lupiinikimppu. Koiranputkipellot, pihan kukkivat
pensaat, valo maksimissaan. Mittumaari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti